Nykyaikaisessa eläinetiikassa kyseenalaistetaan maailmankuvamme ihmiskeskeisyys. Nykyisin eläinetiikassa käytetään kognitiivista etologiaa, joka tutkii eläinten mieltä. Kognitiivinen etologia on osoittanut, että monet eläimet ovat tietoisia ja tuntevia olentoja, jotka kykenevät tuntemaan ja kokemaan. Tämä johtaa siihen, ettei eläimiä voi kohdella kasvottomana, passiivisena materiana, vaan niitä pitäisi kohdella aktiivisina subjekteina. Tästä tullaan siihen johtopäätökseen, että ihminen ei ole muun eläinkunnan yläpuolella, vaan ainoastaan yksi laji muiden lajien joukossa. Nykyaikaisen eläinetiikan mukaan ihmisen tulisi käyttää kykyään moraaliseen ajatteluun pohtimalla sitä, miten muita tuntevia olentoja tulee kohdella.

Historiaa

Filosofi Peter Singeriä ja hänen vuonna 1975 julkaisemaansa ”Oikeutta eläimille” –teosta pidetään eläinetiikan varsinaisina alullepanijoina. ”Oikeutta eläimille” –teos kuvaa tarkasti eläinten kohtelua tehotuotannossa sekä eläinkoeteollisuudessa. Singer tuo teoksessaan esiin mielipiteenään, että eläimiä ei voi sivuuttaa yksilöinä niiden lajin perusteella, koska laji on hänen mielestään ihonväriin tai sukupuoleen rinnastettava tekijä. Tom Regan on filosofi Peter Singerin kanssa samoilla linjoilla ollen sitä mieltä, että jos ihmisten kesken esimerkiksi ihmisen älykkyyden tasoa käytetään kriteerinä ihmisten keskinäisissä suhteissa, ajaudutaan ongelmiin, koska tällöin esimerkiksi sovinisti voi vedota sukupuoleen sivuuttaen naisen arvon ja älykäs ihminen voi sivuuttaa vähemmän älykkään arvon vedoten tämän älykkyyden tasoon. Regan menee näkemyksessään niin pitkälle, että hänen mielestään eläimet ovat subjekteja, toimijoita omassa elämässään, minkä vuoksi ne tulee hänen mielestään ottaa kokonaisuudessaan huomioon.

Eläinten oikeudet

Eläinten oikeudet perustuvat edellä esiteltyyn ajatteluun ja nämä oikeudet tuovat meille mukanaan vaatimuksen yksilön kunnioittamisesta, mikä pitää sisällään sen, että meidän tulisi kunnioittaa myös eläimiä oman elämänsä toimijoina eikä eläimiä näin ollen voi manipuloida fyysisesti, vangita, tappaa tai kohdella siten, ettei elän voi toteuttaa lajinomaisia taipumuksiaan. Eläimiä ei tämän näkemyksen mukaan voi kohdella välineenä tai resurssina, minkä vuoksi eläintuotannosta, -kokeista ja turkistarhaamisesta tulisi luopua. Tämän näkemyksen mukaan myös pienissä häkeissä pidettävien lemmikkieläinten pitämisestä pitäisi luopua, samoin sellaisesta lemmikkieläinten pidosta, jonka johdosta eläin ei voi elää lajityypillistä elämää. Lisäksi pitäisi luopua metsästyksestä sellaisissa tilanteissa, joissa metsästäminen ei ole aivan välttämätöntä ihmisen selviytymisen kannalta.

Eläinten oikeuksien vuoksi meidän tulisi luoda kokonaan uudenlainen eläinkuva, joka olisi realistinen, mutta silti eläinten yksilöllisyyden sekä kognitiiviset kyvyt tiedostava. Mekanomorfisessa ja dualistisessa maailmankuvassa, jossa esimerkiksi sikaa pidetään likaisena ja tyhmänä kinkun lähteenä toimivana koneistona, sian oikeuksista puhuminen saattaa kuulostaa todella koomiselta. Realistiseen, eläinten yksilöllisyyden tiedostavaan maailmankuvaan on mahdollista pyrkiä esimerkiksi empatian kautta.
Broilerit ja munijakanat – Broilers and egg pruducing chickens
Broilerit ja munijakanat ovat eläimiä, joiden kohtelu on usein erittäin epäinhimillistä. Broilereita kasvatetaan lihantuotantoa varten, minkä vuoksi tuotannossa käytetään jalostuksen kautta aikaansaatua kanahybridiä, joka kasvaa nopeasti raskasrakenteiseksi. Broilerit kasvatetaan suurissa ryhmissä valtavan kokoisissa halleissa ja ne teurastetaan niiden ollessa vain noin viisi viikkoa vanhoja. Tiloilla on keskimäärin noin 40 000 broileria. Yksilöä kohden tilaa on aivan liian vähän eivätkä broilereiden jalat kestä niiden omaa vartalon painoa, koska lintujen lihasmassa kasvaa niin kovin nopeasti. Tästä johtuen broilerit kärsivät usein luunmurtumista sekä kroonisesta jalkakivusta. Yleinen kuolinsyy broilereiden keskuudessa on nälkäkuolema tai sydänkohtaus. Suomessa broilereita teurastetaan noin 55 miljoonaa vuodessa.

Munijakanoja on kotimaassamme kolmisen miljoonaa. Munijakanat elävät useimmiten elinolosuhteissa, joissa ne eivät voi toteuttaa lajityypillistä käyttäytymistä ja joissa yksilön elinala on yleensä liian pieni. Munijakanat joutuvat teurastettaviksi ollessaan noin puolitoista vuotta vanhoja. Yleensä ne kaasutetaan tässä vaiheessa hiilidioksidikontissa, koska niille ei ole enää käyttöä tuotannossa. Kukonpojat, jotka syntyvät munantuotannossa, tapetaan lyhyen ajan sisällä niiden kuoriutumisesta joko silppurilla tai kaasulla sen vuoksi etteivät ne ole taloudellisessa mielessä hyödyllisiä.